HISTORIA

Osteopatian  isä on amerikkalainen lääkäri Andrew Taylor Still (1828-1917). Hän kehitti näkemyksen, jonka mukaan ihminen on kehonsa, mielensä, tunteidensa ja henkensä muodostama alati muutoksessa oleva dynaaminen kokonaisuus. Still uskoi useimmista aikalaisistaan poiketen kehon kykenevän parantamaan itse itsensä erilaisista sairauksista, jos keho oli tasapainoisessa toiminnassa. Hän ryhtyi kokeilemaan käytännönläheistä parannuskeinoa hoitamalla potilaitaan omin käsin. Still nimesi hoidon osteopatiaksi (osteo= luusto, pathos= sairaus) vuonna 1874, sillä alunperin hän keskittyi hoidossa juuri luuston ja nivelten asentoon kehossa. Still kehitti osteopatiaa systemaattisesti vuosien ajan aina haastaen sekä omia että muiden käsityksiä ihmiskehon toiminnasta.

Osteopatian kehittymiseen ovat Stillin jälkeen vaikuttaneet monet osteopaatit, mutta toimiviksi havaitut perusperiaatteet hoidon taustalla ovat kuitenkin pysyneet samoina. Eurooppaan osteopatian toi englantilainen fysiologi J. M. Littlejohnin (1865-1947), joka oli saanut Stilliltä apua vaivoihinsa. Parannuttuaan hän opiskeli itsekin Amerikassa osteopaatiksi ja myöhemmin lääkäriksi. Littlejohn perusti Euroopan ensimmäisen osteopaattikoulun, British School of Osteopathyn (BSO).

Suomeen osteopatiakoulutuksen toi nyt jo edesmennyt Christer Pellas, joka opiskeli Lontoossa Andrew Still Collegessa osteopaatiksi ja myöhemmin jatko-opiskeli vielä Ruotsissa. Suomessa hän aloitti osteopatiakoulutuksen vuonna 1989 Luontaislääketieteen Instituutti Kaironissa Helsingissä. Osteopatian koulutuksesta Suomessa tällä hetkellä vastaavat Metropolia ammattikorkeakoulu ja kolme yksityistä osteopatiakoulua. Ammattikorkeakoulu Metropoliassa osteopaatit voivat myös täydentää opintojaan 1,5v kestävillä englanninkielisillä maisteriopinnoilla.

Yhdysvaltain ja Euroopan osteopatialainsäädännöt eroavat toisistaan jonkin verran. Yhdysvalloissa osteopaatit ovat lääkäreitä, jotka osteopaattisen manuaalisen hoidon lisäksi suorittavat esimerkiksi leikkauksia ja määräävät lääkkeitä. Europpalainen osteopatiastandardi määrittää vaatimukset osteopatian koulutukseen ja ammatinharjoittamiseen liittyen Euroopassa. 

PERIAATTEET

- Keho on kokonaisuus

Ihminen nähdään osteopatiassa dynaamisena toiminnallisena kokonaisuutena, jonka terveyteen vaikuttavat kehossa, mielessä tai ajatusmaailmassa tapahtuvat muutokset.

Osteopatiassa ihmistä ja hänen terveyttään pyritään tukemaan mahdollisimman laajasti ja ymmärretään, että eri elinjärjestelmät ovat riippuvaisia toisistaan. Häiriö yhdessä järjestelmässä voi aiheuttaa oireita toisessa. Osteopatiassa keho nähdään kokonaisuutena, joten osteopaatin antama hoito saattaa keskittyä eri paikkaan kuin missä kipu tai vaiva tuntuu ja oireisiin voidaan vaikuttaa monella tavalla.

Esimerkiksi kudosjännitys ja muut kehon nesteiden kiertoon ja kulkuun vaikuttavat tekijät voivat vaikuttaa hapen ja ravinteiden kulkuun sekä solujätteiden poistumiseen, mikä puolestaan vaikuttaa kudosten terveyteen. Hermostolla on tärkeä rooli kehon nesteiden kulkemisessa. Osteopaatti ottaakin hoidossa huomioon eri elinjärjestelmien toiminnan ja hyödyntää yksilöllisesti rakennetussa hoidossa erilaisia toimintamalleja.

- Kehon rakenne ja toiminta ovat yhteydessä toisiinsa

Keho sopeutuu yllättävän hyvin erilaisiin elämän tuomiin haasteisiin ja kompensoi siihen kohdistuvia rasitteita. Usein oireita ilmenee siinä vaiheessa, kun kehon kuormitus kasvaa tietyn rajan yli, eikä keho pysty kompensoimaan kaikkia tekijöitä. Häiriöt kehon sisäisessä tasapainossa haittaavat toimintakykyä ja asentoaistia ja lisäävät energiankulutusta aineenvaihdunnallisten muutosten kautta.

Jännitystilat voivat myös heikentää paikallista verenkiertoa ja aiheuttaa esimerkiksi nivelten kulumista. Tällöin aluksi toiminnallisesta ongelmasta voi seurata ajan kanssa muutoksia myös rakenteessa. Osteopaatti tukee kehoa sopeutumaan paremmin, jolloin kehon kapasiteetti kasvaa.

- Pyrkimys paranemiseen

Kehossa on itsesääteleviä mekanismeja ja luontainen pyrkimys parantaa itseään. Kehon toiminnoissa olevat häiriöt tai epätasapainot aiheuttavat kehoon kompensaatioita, mikä on kehon luonnollinen tapa sopeutua muutoksiin. Häiriötiloissakin keho siis pyrkii kohti dynaamista tasapainoa ja tavoittelee elimistön sisäistä optimaalista toimintaa kyseisellä hetkellä. Toisinaan kuormitusta voi olla liikaa, jolloin kehon kompensaatiokyky ylittyy, mistä voi seurata erilaisia oireita ja kehossa tapahtuva paraneminen voi hidastua. Osteopaattisella hoidolla tuetaan kehon kykyä ylläpitää mahdollisimman hyvää terveyttä ja vahvistaa kehon sopeutumiskykyä.

Kehon pyrkimys paranemiseen voidaan nähdä vaikkapa silloin, kun kudokseen tulee vaurio tai ihoon haava. Sen paranemista voidaan tukea esimerkiksi tikeillä, mutta varsinainen paraneminen tapahtuu kuitenkin kehon omien prosessien avulla. Samalla tavalla keho parantaa itseään jatkuvasti ja pyrkii kohti sisäistä tasapainoa eli homeostaasia. Osteopaattinen hoito tukee kehon kykyä ylläpitää terveyttä. 

HOITO

Hoitoon on hyvä tulla mukavat, löysähköt vaatteet päällä. Asiakkaat makaavat hoitopöydälläni mukavasti selällään peiton alla, mutta hoito onnistuu vallan mainiosti esim. raskaana oleville myös kyljellään tai istuallaan ollen. 

Hoito on yleensä täysin kivutonta ja tapahtuu kevyillä kosketuksilla, liikkeillä ja painelulla kehon eri alueeilla. Hoidan tarpeen ilmetessä esim. purentalihaksia,  viskeraa ja kehon faskioita ilman erillistä ajanvarausta ja erilliskorvausta. Ennen ja jälkeen hoidon on hyvä juoda runsaasti vettä, koska hoito laittaa nestekierron liikkeelle. Ilman nesteytystä keho voi kipeytyä turhaan. Hoidon jälkeen on hyvä ottaa pari päivää iisisti eli antaa keholle aikaa ja rauhaa.

Hoidan ihan kaikenlaisia asiakkaita vauvasta vaariin ja ainoa este hoidolle on, että olet akuutissa kuumeessa. Kuumeessa kun kehon ihmeellinen immuunipuolustusjärjestelmä toimii jo täysillä, joten se kannattaa jättää rauhassa tekemään työtään. Samasta syystä hoitaa ei kannata myöskään syöpähoitojen ollessa käynnissä.

Mahdollisen perussairaanhoidon jälkeen suosittelen akuuteissa murtumissa, venähdyksissä ja kehon iskutraumoissa kiiruhtamaan hoitoon mahdollisimman pian ja mielellään 72h sisällä tapaturmasta. Sama koskee leikkausten jälkeistä osteopaattista hoitoa. Tällaisiin tilanteisiin koitan aina järjestää akuuttiajan, varsinkin jo hoitosuhteessa oleville asiakkailleni, mahdollisimman pian.

Varaan noin tunnin kiireetöntä tapaamisaikaa per asiakas. Minulla on vaitiolovelvollisuus, jonka otan vakavasti eli et kuule vastaanotolla juttelemistamme asioista kylillä. 

Akuuteissa eli juuri syntyneissä tiloissa (esim.kaatumisen seurauksena) jo yksi hoitokerta voi tuoda avun, mutta pitkään jatkuneissa kroonisissa tiloissa keho tarvitsee apua pitempään. Hoidon aikana tapahtuu 20% muutoksista ja hoidon jälkeen loput 80% kehon jatkaessa terapeuttista prosessiaan. Suosittelen kaikkia asiakkaitani aloittamaan 3 hoidon setillä, jotta keho saataisiin heti alkuun mahdollisimman tasapainoiseen fysiologiseen tilaan ja näin minäkin pääsen seuraamaan työni tuloksia ja auttamaan terapeuttisia prosesseja säännöllisesti eteenpäin. Siksi 3 hoidon setti on sinulle myös hieman edullisempi. 

Moni asiakkaani käy hoidossani yhä säännöllisesti, vaikka varsinaiset vaivat ovatkin jo jääneet pois. Itse käyn osteopaatillani hoidossa parin kuukauden välein. Terveyttä on näet helpompi ylläpitää, kuin hoitaa sairautta. Säännöllinen hoito on auttanut asiakaskuntaani myös arjen stressin vaikutuksiin kehossa ja mielessä lisäten resilienssiä.

Mielestäni osteopatia pitäisi olla ihan jokaisen saatavilla, joten jos sinulla tai perheelläsi on taloudellisia haasteita päästä hoitooni, niin soita minulle ja jutellaan asiasta.